Kevättä kohti!

 Mä oon niin fiiliksissä.. Ihan älyttömän kauniita päiviä, jotka kruunaa ihanan pitkät kävelylenkit! Ja niiden lenkkien jälkeen se olo vasta onkin upee. Tuntuu kuin olis energiaa melkein mihin vaan :)

 Meillä ollaan erittäinkin pääsiäisfiiliksissä, lapsilla kuitenkin taitaa olla eka vuosi niin, että he ymmärtävät tästä hömpötyksestä jotain :D

  Ruokailut on kyllä nyt menneet hyvin, vaikka juuri tälläkin hetkellä se pikkunen pahoilainen huutelee mun pään sisällä, että vielä kerkeis lähikaupasta hakemaan illaksi hyvyyksiä. Mutta minäpä en hae! Mun herkku saa sitten illalla lasten nukkuessa olla proteiinivanukas mansikoilla :) Ja luulen, että se tulee siinä vaiheessa olemaan oikeesti ihan tarpeeksi!

 Tänään mulla olis suunnitelmissa kylläkin vetästä iltatreeni vielä hetken kuluttua! Taidan hakee tuolta meen varastosta ihan tangon ja parit painot siihen, ja sitten suunnitella mitä tekis..  Improvisoinnit on välillä niitä parhaita treenejä! :) 

Hyvää pääsiäistä!

 Ei ollutkaan niin helppoa pitkän ajan jälkeen palata siihen normaaliin postaustahtiin. Joten kirjotellaan nyt alkuun vähän harvemmin, ja jossain vaiheessa sitten nopeutetaan tahtia :)

 Oon tässä välissä päässyt pitkästä aikaa shoppailemaan! Mukaan tarttui poistomyynnistä pari laukkua ja yhdet urheiluliivit..

 Liikunnat on jäänyt lähinnä työmatkojen kävelyihin, paitsi tänään  innostuin kotona tekemään vatsoja, kyykkyjä, sekä punnerruksia, niin että kyllä siinä ihan kunnon hien sai pintaan! :) 

 Ei mulla paljon tässäkään välissä näköjään asiaa tullut, mutta eiköhän tää tästä parane pikkuhiljaa..

 Ja hei oikeen kivaa ja munarikasta pääsiäistä kaikille! Itse meinaan ainakin munat syödä ihan perinteisinä kananmunina, muulle perheelle suotakoot ne suklaamunat nyt kuitenkin ;)

Kiitos ihanat!

 Eipä oo tässä välissä paljon tullut kuvia otettua, mutta nää nyt on helmikuulta, kun juhlittiin pojan 4-vuotis synttäreitä :) Ihan vaan että saadaan taas välillä jotain kuvia edes! 

 Halusin myös kiittää teitä aivan ihanista kommenteista, joita sain edelliseen postaukseen, tosi mukavaa saada kannustavia viestejä! Oon tosiaan saanut asioista kerrottua miehelle, ja puhuttiin erittäin vakavasti ja pitkään aiheesta.. Sanoinkin hänelle, etten ole aikoihin uskaltautunut tän vuoksi vaa'alle, koska tiedän että se paino on noussut. Hän totesi, että ehkä mun sitten pitää ruveta joka aamu käymään, jos vaikka se olisi mulle iso apu siinä ruotuun palaamisessa. Joten tänään aamulla kävin.. Ja itkuhan siinä tuli! Paino oli sitten 57,5kg.. Mutta myönnettävä on, että tänään on ollut motivaatio ihan eri pysyä irti herkuista, en mä enää vaan voi..

 Nyt muuten yritän ryhdistäytyä myös ton kameran kanssa, jos sais sitten jotain tuoreempaakin kuvaa tänne :) 

 Ja sitten iltapalaa tekemään; munakasta ja marjoja vehnäleseillä höystettynä!  

Pitkä blogitauko loppui nyt!

 Pahoittelut, etten ole ilmoitellut mitään itsestäni! Tässä on ollut kaikenlaista kriisiä perheen kesken, ja lapset sairastanut ja itse oon yrittänyt vaan relata.. Tuntui jossain vaiheessa, että en enää jaksa ja masennuin kaikesta ja tässä välissä oon kerinnyt mässäämään niin, etten ole vaa'alle uskaltautunut.

   Kai sen nyt uskaltaa jälkeenpäin sanoa, että oli asiat todella huonolla mallilla miehen kanssa, mutta nyt näyttäis asiat olevan kunnossa, kun saatiin vihdoin puhuttua ihan kunnolla ja molemmat ollaan sovittu, että yritetään panostaa parisuhteeseen jatkossa enemmän. Kyllä se on asia joka tulee lähes jokaisella lapsellisella eteen, että tajuaa että se suhde vaatiikin jo enemmän hommia, kuin ennen..


   Nyt kuitenkin tunnen oloni hyvin levänneeksi, ja huono omatunto on iskenyt ruokailuista, jotka on luistaneet aivan liikaa! 


 Mä oon jo pidempään tiedostanut, että mun herkuttelut ei oo normaalista päästä, ja paras tapa mulle on kiertää herkut vallan, jolloin mulla jonkun ajan kuluttua ei edes tee enää mieli niitä. Mutta kerran jos maistan, niin tunnen pakonomaista tarvetta saada lisää! Mulla ei ole ylipainoa, mutta tunnistan itsestäni BED-nimisen syömishäiriön oireet.. Syön helposti yli tarpeideni, nimenomaan hiilihydraattipitoista ruokaa, ja syön sen mieluiten yksin, piilossa muilta. Ja nimenomaan, salaa. En edes miehelleni ole uskaltanut kertoa kuinka ällöttävä olen.. Vaikka kyllä hänkin tietää, että mulla on ongelma herkkujen kanssa.. Ja tää asia saa mut inhoomaan itseäni, ja sitä mitä teen kropalleni..


 Nyt kuitenkin oon päättänyt avautua tästä asiasta, ja toivon että tekin ihanat lukijani kannustatte mua pysymään tosiaan tällä terveellä linjalla! Aion tosiaan nyt ihan oikeasti päästä eroon tästä "sairaudesta" mun pääni sisällä, joka saa mut mässäilemään. Ja kai mun täytyy nyt tarkemmin vielä kertoa tästä aiheesta totuus tuolle mun puolisolle, kunhan uskallan.. Kuitenkin tuntuu niin nololta kertoa toiselle kasvotusten, että "Tietkö mitä teen kun oot iltasin töissä, tai salilla.. Mä syön levyllisen suklaata ja siihen päälle vähän sipsejä." Tai vastaavaa..


 Kuiteskin, mä olin jo yhdessä vaiheessa niin hyvällä mallilla, että oikeesti mun herkkupalani oli rahka, tai kuivatut omenanpalat. Joten kyllä mä uskon pääseväni siihen uudenkin kerran.  Ja hei, iso kiitos uskollisuudesta, en voinut uskoa silmiäni kun tulin tänne takasin, ja näin ettei yksikään vakkarilukijoistani ollut lähtenyt! Kiitos <3