tiistai 19. maaliskuuta 2013

Pitkä blogitauko loppui nyt!

 Pahoittelut, etten ole ilmoitellut mitään itsestäni! Tässä on ollut kaikenlaista kriisiä perheen kesken, ja lapset sairastanut ja itse oon yrittänyt vaan relata.. Tuntui jossain vaiheessa, että en enää jaksa ja masennuin kaikesta ja tässä välissä oon kerinnyt mässäämään niin, etten ole vaa'alle uskaltautunut.

   Kai sen nyt uskaltaa jälkeenpäin sanoa, että oli asiat todella huonolla mallilla miehen kanssa, mutta nyt näyttäis asiat olevan kunnossa, kun saatiin vihdoin puhuttua ihan kunnolla ja molemmat ollaan sovittu, että yritetään panostaa parisuhteeseen jatkossa enemmän. Kyllä se on asia joka tulee lähes jokaisella lapsellisella eteen, että tajuaa että se suhde vaatiikin jo enemmän hommia, kuin ennen..


   Nyt kuitenkin tunnen oloni hyvin levänneeksi, ja huono omatunto on iskenyt ruokailuista, jotka on luistaneet aivan liikaa! 


 Mä oon jo pidempään tiedostanut, että mun herkuttelut ei oo normaalista päästä, ja paras tapa mulle on kiertää herkut vallan, jolloin mulla jonkun ajan kuluttua ei edes tee enää mieli niitä. Mutta kerran jos maistan, niin tunnen pakonomaista tarvetta saada lisää! Mulla ei ole ylipainoa, mutta tunnistan itsestäni BED-nimisen syömishäiriön oireet.. Syön helposti yli tarpeideni, nimenomaan hiilihydraattipitoista ruokaa, ja syön sen mieluiten yksin, piilossa muilta. Ja nimenomaan, salaa. En edes miehelleni ole uskaltanut kertoa kuinka ällöttävä olen.. Vaikka kyllä hänkin tietää, että mulla on ongelma herkkujen kanssa.. Ja tää asia saa mut inhoomaan itseäni, ja sitä mitä teen kropalleni..


 Nyt kuitenkin oon päättänyt avautua tästä asiasta, ja toivon että tekin ihanat lukijani kannustatte mua pysymään tosiaan tällä terveellä linjalla! Aion tosiaan nyt ihan oikeasti päästä eroon tästä "sairaudesta" mun pääni sisällä, joka saa mut mässäilemään. Ja kai mun täytyy nyt tarkemmin vielä kertoa tästä aiheesta totuus tuolle mun puolisolle, kunhan uskallan.. Kuitenkin tuntuu niin nololta kertoa toiselle kasvotusten, että "Tietkö mitä teen kun oot iltasin töissä, tai salilla.. Mä syön levyllisen suklaata ja siihen päälle vähän sipsejä." Tai vastaavaa..


 Kuiteskin, mä olin jo yhdessä vaiheessa niin hyvällä mallilla, että oikeesti mun herkkupalani oli rahka, tai kuivatut omenanpalat. Joten kyllä mä uskon pääseväni siihen uudenkin kerran.  Ja hei, iso kiitos uskollisuudesta, en voinut uskoa silmiäni kun tulin tänne takasin, ja näin ettei yksikään vakkarilukijoistani ollut lähtenyt! Kiitos <3

6 kommenttia:

  1. Mitähän nappuloita mää painelen täällä, noh, enivei totta se on että pitää panostaa suhteeseen paljon enemmän kun on lapsia. Aika tahtoo olla kortilla ja toinen jää huomiotta. Eipä se meilläkään ole ruusuilla tanssimista ja välillä on käyty kunnolla pohjalla. Kiva kun saitte asiat kuntoon nyt ja puhuttua.

    Ehkä sun olis hyvä kertoa miehellesi tuosta herkkujen syömisestä. Ehkä hänelläkin olisi helpompi tukea ja voisi huolehtia enenmmän että niitä herkkuja ei siellä kotona ole. Kerro kuinka paha olo ja mieli sulla tulee kun syöt.

    Tästä on suunta vain ylös päin. Kyllä se mieli ja olo kevenee kun on pari viikkoa mässäämättä.

    Tsemppiä!:)

    VastaaPoista
  2. Mulla hieman hirvittää tää mun ja hellun tulevaisuus. Kun kolmas lapsi tulee kesällä jää unet väkisinki vähähiin. Esikoinen uhma ei ota laantuakseen ja juniori on kans uhmaa alkanut kehitellä, joten ollaan varmaan ihan piipussa.

    Pitäis ihan hellun kans jutella tuosta asiasta jo nyt, ettei sitten väsyneenä tule tehtyä ylilyöntejä. Niinku tapana on. Meillähän tuo väsymyskierre huipentuu aina siihen että minä luulen meidän ajautuneen eroon, kun taas hellu yhden yön nukuttuaan kunnolla vannoo ikuista rakkauttaan. Ja saman yön minä itkeä tihrustan ja pelkään aamua. Onneksi sen tässä vaiheessa jo osin tietää, että aamulla asiat on varmasti paremmin.

    Ja hienoa että kerroit että teilläkin on ollut vaikeaa. Monissa blogeissa vain hehkutetaan auvoista elämää kun kaikki on niin ihanaa. Kun eihän se elämä ja parisuhde voi yhtä hymyä olla. Kaikkeen kuuluu ylä ja alamäkiä. Hyvä että saitte asiat sovittua. Kyllä se rakkaus kantaa :)

    Tsemppiä :)

    VastaaPoista
  3. Ekaa kertaa eksyin sun blogiin ja täytyy aivan kertoa, että itsellä sama ongelma noiden syömisten kanssa. Mieluiten aina salassa muilta ja kohtuus..mikä se on?? saattaa mennä parikin viikkoa kovaa treeniä ja ruokailut tosi hyvin, mutta sitten se aina jossain vaiheessa repee siihen, että töiden jälkeen haen hesen mega-aterian ja mätän sen naamaan kotona ennen kun mies tulee kotiin ja illalla syön vielä hänen kanssaa, koska en kehtaa olla syömättä ettei ala epäilee! Tsemppiä, et siis ole yksin tämän ongelman kanssa!

    VastaaPoista
  4. Kiitos ihanista kommenteista, kerroinkin heti illalla miehelle, ja juteltiin aiheesta pitkään.. Hän otti asian suht hyvin, ja pisti kova kovaa vasten, että nyt olis pakko lopettaa tää pelleily. Lupasi myös olla ostamatta mitään hyvää meille kotiin mun houkutukseksi! :)

    Ja totta on, että parempi on yrittää puhua asioista ajoissa, kun tietää että parisuhteen laatuaika jää vähiin.. Silloin täytyy yrittää käyttää mahdollisimman hyvin kaikki vapaa-aika siihen suhteen hoitamiseen! Ja hyvä kuitenkin muistaa pitää huolta omasta itsestään, kyllä mä inhoan ainakin itseäni, kun oon päästänyt itseni taas lihoomaan..

    Mä halusin myös kertoa, että aina kaikki ei mee niin hyvin! Ei kenelläkään voi mennä aina hyvin, varsinkin pitkissä parisuhteessa tulee oikeesti välillä hyvinkin vaikeita hetkiä, jolloin sitä joutuu miettimään tarkkaan haluaako olla siinä suhteessa vielä. Onneksi me molemmat päädyttiin lopulta samaan tulokseen, että me joka tapauksessa kuulutaan yhteen, vaikkei usein ollakaan asioista samaa mieltä.. :)

    VastaaPoista
  5. Meidän perheessä on käyty samankaltaisia keskusteluja. Nyt meillä on käytössä ruokapäiväkirja, jota lueskelen. Katsotaan mihin homma etenee. En oikein osaa neuvoa, kun en osaa neuvoa parempaakaan puoliskoa. :) ja hienoa, että olet back to business! Pitäisikin päivittää oma blogi...

    VastaaPoista
  6. heippa! itse olen kärsinyt ahmimisesta jo jonkin aikaa ja kuullostaa aika tutulta. Nyt oon kuitenkin saanut sen tasapainoon ja tiedän, miten ne tilanteet välttää. Tottakai joskus syöminen karkaa käsistä, mutta yritän olla itselleni armollinen ja usein huomaan, että ahmimiselle on jokin syy.
    Taustalla on ollut laihduttaminen ja ruokavalion tiukka tarkkailu, mikä on johtanut siihen, että päivittäinen kaloreiden saanti on jäänyt liian vähäiseksi! (alle 1500kcl). Myös hiilihydraatteja söin todella niukasti, lähinnä vain aamulla kaurapuuron muodossa.
    Nyt olen höllännyt ruokavaliota ja lisännyt huomattavasti hiilareita. Uskon että ahmimis himo on poistunu hiilareiden myötä! Jos jonain päivänä syön vähäisesti, niin tietoisesti seuraavana päivänä syön vähän enemmän, muuten tiedän että se johtaa ahmintaan! Tärkeetä olis myös se ettei kiellä mitään itseltään, sillon ei repee koko pakka, kun saa maistaa "kiellettyä". Rentoudesta huolimatta paino on lähtenyt laskuun ja on paljon parempi olla kun kroppa saa vähän hiilaria koneeseen!
    Kannattaa lukea Patrikin blogia! sieltä saa paljon viisautta tähän ongelmaan! http://patrikborg.blogspot.fi/2011/10/hairiintynyt-syominen-osa-1-ahmimisen.html

    tsemppiä jatkoon! ja voin lohduttaa että ongelmaan löytyy apua ja sen kanssa voi pärjätä ja sitä voi hallita! :)

    VastaaPoista