maanantai 6. tammikuuta 2014

Positiivisuus hakusessa


Mulla on siis tosiaan näiden menetysten, ja tuon oman selkävaivan ansiosta lauennut jonkinnäköinen masennus.. Olen kyllä huomannut jo tuossa kesän lopulla pientä oireilua sellasesta, ja alle pari kuukautta sitten se alkoi pahenemaan. On ollut kiukuttelua, väsymystä, "itkupotkuraivareita" ja olisin halunnut olla koko ajan vain yksin.. Uutena vuotena mä mietein, että haluan kuitenkin olla parempi äiti ja vaimo, kuin mitä oon ollut. Lääkäriin en usko, että mun täytyy mennä, luulen ettei tää niin paha ole. Ja jos en saa itse itseäni kuntoon, niin katsotaan sitten uudestaan!

Mä oon nyt päättänyt, että yritän enemmän keskittyä asioiden positiivisiin puoliin, niiden negatiivisten sijaan. Yritän hymyillä enemmän joka päivä, vaikka ei niin hirveesti hymyilyttäisikään. Itkeä aion edelleen, kun itkettää, mutta en halua enää jäädä masennuksissani kotiin, niinkuin oon tehnyt nyt jonkun aikaa jo.. Yritän luottaa siihen, että sekin menee ohi! 

Ainakin sen verran on mennyt, että huomasin tuossa joulun jälkeen, että jaksoi taas eri tavalla huolehtia ulkonäöstä. Laittaa jotkut nätimmät vaatteet ja laittaa meikit naamaan. Sekin vaikutti jo todella paljon mielialaan! Niinkuin se iänikuinen klisee kuuluu; Elämä jatkuu kaikesta huolimatta.




Lapset kun saa iloisiksi, (joka muuten on lopulta niin älyttömän helppoa, ja pienestä kiinni) niin huomaa pikkuhiljaa iloitsevansa niiden mukana, niistä samoista pikkuasioista!




Ruokailuja ajattelin muuttaa nyt pikkuhiljaa terveellisempään suuntaan. En uskalla muuttaa nyt samaan syssyyn liikaa, ettei tää touhu karkaa sitten parin viikon päästä taas käsistä. Joten ajattelin yksinkertaisesti syödä nyt vaan normaaliruokaa (terveellisesti siis!), ja herkutella kerran viikossa. Missään nimessä ei enää joka päivä ja pitkin päivää, niinkuin oon tähän asti tehnyt. Ja jossain vaiheessa vähentää ton herkkupäivän vaikka kerran kahteen viikkoon, jonka jälkeen alkais miettimään niitä tavallisia ruoka-annoksia, pitääkö niitä pienentää tai muuttaa muuten.. Ei tällä nopeita tuloksia saa, mutta jos ne olis vaikka pysyviä :D Olihan mulla oikeesti tosi hyvä meno viime kesään asti. En paljon syömisiä miettinyt enää, kun automaattisesti tuli syötyä niin terveellisesti. Siihen paluu siis pikkuhiljaa nyt kiitos. :P

Niin ja sen liikunnan aloitan myös kunhan tuntuu siltä, että pystyn.. Ajattelin tässä joku päivä testata, jos tekis ihan vaan käsillä jotain muutamaa liikettä samalla kun koitan taas joko selkä kestää edes pientä treeniä.. Mun pitäis kuulemma lääkärin mukaan kokeilla niitä selällään pepun maastanostoja ja venyttelyä.. Sekin vähän mietityttää, kun oon tehnyt nyt pelkkiä venyttelyitä, ja niistä mun mielestä kipeytyy vielä enempi.. Kun sitä ei oo kuvattu, niin jos siellä onkin välilevyn pullistuma, mikä ei yhtään ilostu venytyksistä.. Huoh.. 







Tulipa sekavaa tekstiä, mutta tää taitaa olla ihan ominaista mulle, joten menkööt! ;)

2 kommenttia:

  1. Hienoa, että olet tunnistanut nuo oireet itsessäsi ja päättänyt tehdä asialle jotain, se on ensimmäinen askel kohti parempaa :-)

    VastaaPoista
  2. Sun blogi on niin ihanan inspiroiva! ♥

    ♥~ whenyourheartbeats.blogspot.fi

    VastaaPoista