Valitusvirsi!

 Eilen oli kiva salipäivä, kokeilin ekaa kertaa tehdä supersarjoja! Tuli melko super olokin kun tuntu niin tehokkaalta :) Jalkapäivä oli siis eilen, ja kyllähän se päivä tuntuu tavallisestikin tehtynä tehokkaalta, joten tuo kyllä oli hienoa kokeilla, että pystyn mä niihinkin jo!

 Tänään sitten taas on ollut sellanen päivä, että mieli on maassa ja mikään ei huvita.. Joten tuli vaan siivottua meillä, kai siinäkin pari kaloria paloi.

 On alkanut vähän nyt kun Jere on alkanut tekemään töissä enemmän pitkiä päiviä,niin tajuumaan kuinka vähän mulla oikeesti onkaan kavereita! Se harmittaa, kun tajuaa että kun on saanut lapsia, niin osa kavereista kaikkoaa kokonaan ja osa on sellasia, että ei voi nähdä kun kahdestaan! Ja koskaan ei pyydetä mihinkään mukaan, ihan kun lasten saaminen tarkoittaisi, että muu elämä loppui tasan siihen. Järjestely asiahan se yleensä vaan on! Sori tää avautuminen, mutta suututtaa olla aina yksin kotona lasten kanssa.. Tai mun porukoilla. Välillä ajattelen että mun elämähän koostuu tasan mun lapsista (ja vähän miehestäki) ja salista..

 Salilla ollessa kaikki nää ajatukset aina kaikkoaa, ja oon taas onnellinen ja se varmaan onkin yksi niistä syistä miksi siellä on niin ihanaa käydä! :D En viitsi enempää tästä kirjottaa, ettei ketään hermostu mistään mun sanomisista. Mutta sen verran lisään ettei tuu väärin käsityksiä, että rakastan lapsiani ja miestäni yli kaiken, enkä vaihtais niitä tuhanteenkaan kaveriin, niitä vaan kaipaa tässä tilanteessa varsinkin, kun oon vaan kotona lähes aina!