sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Häpeällistä..

 Mä söin tänään pizzan! No 3/4 osan.. Jimi söi loput.. Ja siis ei mitään Saarioisten valmispitsaa vaan Jere oli hakenut oikeen pizzeriasta.. Ja nyt kaduttaa niin hemmekosti. Nyt saa haukkua, olen sen ansainnut ja vähän tarvitsisinkin, jotta unohtuis lopullisesti nää herkuttelu ajatukset! Siis kun sekään ei ees ollut muutakun rasvan makusta kamalaa myrkkyä, ja olo tuli raskaaksi ja yököttäväksi sen jälkeen, joten mikä pakko se oli syödä?!

 No, tulipahan sen ansiosta tehtyä tänään taas salipäivä pilkun tarkkaan ja oikeen itseäni rääkäten! Ja suunnitelmissa olis mennä huomenna aamupäivälläkin ja keksiä jotain vielä huomiseksi illaksikin. Joten eiköhän se siinä sitten sula.. 

 Nyt Liten foorumeille lukemaan tsemppiviestejä, jotta saadaan motivaatio taas kohdilleen! :) 

 Ainiin, tervetuloa taas uusille lukijoille! Toivotaan että viihdytte :)

6 kommenttia:

  1. Mä niin tiedän ton tunteen! Eka käydään tahtojen taistelu mielessä,se hävitään,syödään paska ruokaa ja ollaan vittuuntuneena loppu päivä!

    Mutta onneksi sullakin tuli heti negatiivinen ja syyllinen olo,koska ainakin tietää ettei hetkeen tuu varmaankaan koskettua moiseen :))) Ja ei yks pitsa maailmaa,saatika sitten diettiä kaada :)

    Hyvää treeni viikkoa sulle!

    VastaaPoista
  2. mää en kyl voi haukkua, söin pitsaa eilen ja tänäänkin :D ei saa olla liian ankara itelleen, vaikka ymmärrän kyllä että harmittaa :) kiukulla uuteen viikkoon ellei muuten! :)

    VastaaPoista
  3. Joo mut kun en edes nauttinu siitä! Vaan se oli vaan semmonen tapa et se on nyt syötävä ja kokonaan! :D Mut kyl se nyt on jo varmaan kulutettu..

    VastaaPoista
  4. moi! eksyin ekaa kertaa blogiisi ja luin vasta tämän yhden postauksen mutta haluan kommentoida koska siitä välittyi itselle vähän kelju olo, ikävät vibat mut eri syistä kuin Maijulle. Ystäväpiirissäni on ollut syömishäiriöiden poikasta, ortoreksiaa, eikä mielestäni ruoan ja liikunnan (vaikka ne ovat erittäin tärkeitä asioita hyvinvoinnin kannalta ja suuri tsemppi sinulle terveiden elämäntapojen harjoittamisen tiellä) ikinä pitäisi olla niiin kontrollin alle puserrettua kuin tekstisi antaa ymmärtää. ja vaikka pitsan syömisen jälkeen kokemasi tunteet ovat varmasti melkein kaikille tuttuja jne. ei se tee siitä tervettä ajattelumallia että potee syyllisyydentuntoa vielä seuraavinakin päivinä ja "rankaisee" itseään. siitä tulee helposti kierre jossa liikkuu sekä syö yhä enemmän ja lopulta kroppa ja ennenkaikkea psyyke ei enää jaksa. kenestäkään ei liene ole kiva täyttää elämäänsä katumuksella, siksi voi antaa anteeksi (varsinkin kun et todellakaan tarvitsee syyllisyyttä kun olet urheilullinen ja normaalipainoinen) ja jos on pakko niin lähestyä aihetta vaikka ilman syytöksiä siltä kannalt että miksi söin vaikka maistui pahalta jne. tuleepas nyt kyllä pitkää postia ja voi olla että olen ymmärtänyt ihan väärin mutta sellaisia takaumia postauksesi toi mieleen. liikuntaa liikunnan ilon ja terveysvaikutusten vuoksi, ei kuluttamisen vuoksi. t. rentouden elämään löytänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siis tuo mun kirjoitukseni oli myös hiukan silleen ylikirjoitettu, eli siis oloni oli pettynyt kun söin, mutta en kyllä siitä itseäni rankaissut, vaan siis liikuttua olisi tullut joka tapauksessa, se vaan siihen eiliseen antoi jotenkin "lisäpotkua" :) Ja tänäänkin olisin joka tapauksessa tehnyt suunnittelemani liikunnat, ja vain sen takia että nautin siitä! Plussaa siinä vain on just se, että se pizza on nyt kulutettu, ja siitä ei tarvitse enää murehtia.. Mulla ei onneksi syömishäiriötä ole, vaikka välillä tuleekin herkuteltua liikaa.. Normaalin rajoissa kuitenkin, eiköhän sitä jokaisella joskus ole herkkupäiviä! :)

      Poista
    2. Jos edellä kirjoittanut anonyymi tutustuu blogin muihin teksteihin, hän huomannee, että tekstin luomat takaumut kumpusivat lähinnä oman elämän ja tuttavapiirin kokemuksista, eivätkä todella ole verrattavissa Janikan olemiseen, treeniin ja syömiseen :)

      Poista